torstai 16. toukokuuta 2013

Luku 9: LEIDI LANDELLA

Paatin ottaa lomaa lomailusta ja lahtea farmille Innisfailiin.
 
Tyotehtavat:
-kanojen hoito
-taimien istuttaminen
-haravointi (10 hehtaaria)
-ruohon leikkuu&rikkaruohojen kitkeminen
-katon korjaus, siivous, kokkaus, yms.

Hasardit:
-myrkylliset elaimet (kaarmeet, hamahakit, sammakot, krokotiilit)
-"kuinka kastua 15 sekunnissa" -kaatosade
-nukkuminen kosteusvaurioisessa varastohuoneessa 
 


Aamu alkaa kirjaimellisesti kukon laululla, jolloin kiiruhdan kanalaan hakemaan munia. Sitten leivon leivan, paahdan kahvin, ja vaihdan elainten vedet. Ja tama kaikki siis sen jalkeen, kun olen suihkuttanut itseni erilaisilla hyonteismyrkyilla (OFFin teho on historiaa) ja taistellut tieni yon aikana ilmestyneiden, paksujen, tahmeiden hamahakinseittien lapi. Itse tyo on mukavaa ja viihdyn maaseudulla kaiken hulinan jalkeen, mutta hasardit tekevat farmilla olosta haastavaa. Nahtyani katolla phytonin, otettuani kengastani tarantellan ja haravoituani yhden maailman myrkyllisimmista sammakoista, totesin, etten enaa ikina tule vieraantumaan luonnosta. On ollut jannittavaa viettaa muutama yo yksin (=koira on paras kaverini) farmilla, ja olen huomannut reagoivani pelottaviin tilanteisiin (kuten pimeaan metsaan meno kun koira vainuaa siella jotain uhkaavaa) puhumalla itselleni aaneen.

Olin muutaman paivan toissa myos kylan vanhainkodissa, jossa muuan vanhus kertoi sairastavansa Parkinsonin tautia. Pahoitellessani miehen kohtaloa, han totesi iloisesti: "Tama ei ole mitaan vaimoni Alzheimeriin verrattuna. Kateni ehka vapisee kun pitelen viinilasia, mutta vaimoni ei edes muista mihin lasinsa laittoi." Minulle tuli keskustelusta niin hyva mieli, etten vaivautunut edes miettimaan mita mies tarkoitti sanoessaan minulle, etta oli Aiti Teresakin viela nuorena kaunis. 
 
 
Yksi hauskimmista toista on ollut sademetsan polttaminen. Etenkin auringon laskiessa naky ja tuoksu on uskomaton (enka taida pettya jos taman vuoden juhannuskokko jaa valiin).  Tippuneet palmunoksat ja roskat pinotaan valtavaksi kasaksi, ja yritetaan saada koko kostea kauneus liekkeihin. Viime viikolla jain yksin hoitamaan tulta keskelle metsaa, ja minun kaskettiin soittamaan heti, jos tuli leviaa ymparoiviin puihin. Olisi tietysti auttanut, jos minulle olisi annettu myos puhelin mukaan.

Pahinta: Kitket tanaan sademetsassa rikkaruohoja, niin jo ylihuomenna uudet ovat tilalla.
Parasta: Toisin kuin sosiaalialalla, tyon tuloksen nakee konkreettisesti.

perjantai 3. toukokuuta 2013

Luku 8: RIIPPUMATTO-MANA

 
On kulunut kaksi kuukautta siita kun viimeksi nain suomalaisen. No, saksalaisia tuttavuuksia on senkin edesta, joten olutta, makkaraa ja vahapukeisia, laulavia nuoria ole paassyt kaipaamaan. Reppureissaus todella on oma kulttuurinsa ja yhdistaa ihmisia iasta ja kansalaisuudesta riippumatta. Ihmisten ja paikkojen jatkuva vaihtuminen on hektista ja saa ajantajun katoamaan, mutta olen oppinut rentoutumaan ja nauttimaan hetkesta enemman kuin ennen matkaa. Usein kerrottuani olevani Suomesta, minulta pyydetaan OFFia koska "se suojelee kaikelta mahdolliselta", jopa lahestyvilta kaksijalkaisilta.
 
Cassowary hostellin aulassa
Itarannikon tarkeimmat nahtavyydet on tallennettu muistojen arkkuun (seka puhelimeen, facebookkiin ja moskovalaisen vapaapainijan videokameraan) ja matkan aikana kertynyt reissaajaporukka on selvinnyt Cairnsiin. On ollut erittain antoisaa kuulla ihmisten elamantarinoita ja tulevaisuuden suunnitelmia, ja aariolosuhteissa uusista tuttavuuksista on muovautunut laheisia matkakumppaneita. Paasin murrekylpyyn kun matkustin muutaman paivan britin, skotin, irkun ja jenkin kanssa. Oli huojentavaa huomata, etten aina ollut ainoa, joka ei ymmartanyt jotain sanaa tai sanontaa.
 
Whitehaven beach, maailman kolmanneksi kuvatuin ranta
Matkaamiseni on ollut onnekasta monin tavoin. Monet ovat valittaneet myrskyista ja jatkuvasta sateesta, mutta itse olen aina ollut siella missa aurinko paistaa. Rannikon hienoimmat kokemukset olivat Fraser Island ja purjehtiminen The Whitsundays saarille. Fraser Island on maailman suurin hiekkasaari, jossa ainoa mahdollinen kulkuvaline on jeeppi. Saari on tunnettu dingoista, haista ja maailman myrkyllisimmasta kaarmeesta. Ajaessamme mutkaista tieta kolaroimme seuraavaan autoon, ja yhdelta matkustajalta murtui jalka, toiselta kasi. Minuun ei tullut naarmuakaan. Ambulanssia odotellessamme taytin vesipulloni ja join sen yhdella kulauksella. Opas tuli huomauttamaan etta hanan paalla luki "danger, do not drink". Ei tuntunut missaan.
 
Parasta: Huonojen ensivaikutelmien todistaminen vaariksi.
Pahinta: Joka ilta juhlivat 19-vuotiaat, jotka herattavat aidillisen suojeluvaiston.
 
Fraser Island