Paatin ottaa lomaa lomailusta ja lahtea farmille Innisfailiin.
Tyotehtavat:
-kanojen hoito
-taimien istuttaminen
-haravointi (10 hehtaaria)
-ruohon leikkuu&rikkaruohojen kitkeminen
-katon korjaus, siivous, kokkaus, yms.
Hasardit:
-myrkylliset elaimet (kaarmeet, hamahakit, sammakot, krokotiilit)
-"kuinka kastua 15 sekunnissa" -kaatosade
-nukkuminen kosteusvaurioisessa varastohuoneessa
Aamu alkaa kirjaimellisesti kukon laululla, jolloin kiiruhdan kanalaan hakemaan munia.
Sitten leivon leivan, paahdan kahvin, ja vaihdan elainten vedet. Ja tama
kaikki siis sen jalkeen, kun olen suihkuttanut itseni erilaisilla
hyonteismyrkyilla (OFFin teho on historiaa) ja taistellut tieni yon
aikana ilmestyneiden, paksujen, tahmeiden hamahakinseittien lapi. Itse
tyo on mukavaa ja viihdyn maaseudulla kaiken hulinan jalkeen, mutta
hasardit tekevat farmilla olosta haastavaa. Nahtyani katolla phytonin,
otettuani kengastani tarantellan ja haravoituani yhden maailman
myrkyllisimmista sammakoista, totesin, etten enaa ikina tule
vieraantumaan luonnosta. On ollut jannittavaa viettaa muutama yo
yksin (=koira on paras kaverini) farmilla, ja olen huomannut reagoivani pelottaviin tilanteisiin
(kuten pimeaan metsaan meno kun koira vainuaa siella jotain uhkaavaa)
puhumalla itselleni aaneen.
Olin muutaman paivan toissa myos kylan vanhainkodissa, jossa muuan vanhus kertoi sairastavansa Parkinsonin
tautia. Pahoitellessani miehen kohtaloa, han totesi iloisesti: "Tama ei
ole mitaan vaimoni Alzheimeriin verrattuna. Kateni ehka vapisee kun
pitelen viinilasia, mutta vaimoni ei edes muista mihin lasinsa laittoi."
Minulle tuli keskustelusta niin hyva mieli, etten vaivautunut edes
miettimaan mita mies tarkoitti sanoessaan minulle, etta oli Aiti Teresakin viela nuorena kaunis.
Yksi hauskimmista toista on ollut sademetsan polttaminen. Etenkin auringon laskiessa naky ja tuoksu on uskomaton (enka taida pettya jos taman vuoden juhannuskokko jaa valiin). Tippuneet palmunoksat ja roskat pinotaan valtavaksi kasaksi, ja yritetaan saada koko kostea kauneus liekkeihin. Viime viikolla jain yksin hoitamaan tulta keskelle metsaa, ja minun kaskettiin soittamaan heti, jos tuli leviaa ymparoiviin puihin. Olisi tietysti auttanut, jos minulle olisi annettu myos puhelin mukaan.
Pahinta: Kitket tanaan sademetsassa rikkaruohoja, niin jo ylihuomenna uudet ovat tilalla.
Parasta: Toisin kuin sosiaalialalla, tyon tuloksen nakee konkreettisesti. 



