Luku 7: DOWN UNDER

Hyde Park, Sydney

En osannut odottaa kulttuurishokkia saapuessani Sydneyyn. Saa oli viilea ja sateinen, hintataso korkea, kadut taynna eurooppalaisia, ja kaikki kovin lansimaalaista. Paastyani yli alkujarkytyksesta, nautin kauniista kaupungista ja tutustuin lukemattomiin muihin reissaajiin. Austraaliassa tuntuu luonnolliselta olla, ja varmasti osittain amerikkakokemusteni takia maa tuntuu tutulta ja helpolta ymmartaa. Olen alkanut ajatella englanniksi ja ilmeisesti myos suullinen kielitaito on huipussaan, koska sky diving opettajani luuli minua paikalliseksi.

Tunnistaako kukaan rakennuksta?

Ensimmaiseksi viikonlopuksi lahdin kiinalaisen ystavani kanssa patikoimaan Blue Mountains -vuorille. Nakymat olivat uskomattomia, ja paikallinen opas kertoi hurjia tarinoita luonnonmullistuksista ja matkaajien tapaturmista. Edellisviikolla joku vaeltaja oli humalassa oksentanut paallensa ja nukahtanut metsaan. Dingot olivat haistaneet oksennuksen ja tulleet syomaan miehen naaman. En poistunut oppaan nakopiirista enaa kertaakaan tarinan jalkeen.

 

Blue Mountains

 

Jos haluatte nuorentua 10 vuotta, menkaa surffausleirille. Elama rannalla kera hot doggien, oluen, korttipelien ja parikymppisten eurooppalaisten kanssa oli virkistavaa ja tuntui uskomattomalta surffata isoilla aalloilla delfiinien kanssa. Viikkoa viihdytti myos leirissa elava opossumi Sam, joka tallusteli iltahamarassa makupaloja karkkymaa. Leirin ongelma on tosin se, etta sen jalkeen olo tuntui entista vanhemmalta. Toisaalta, eiko niin kay kaikkien nuorentavien tuotteiden kanssa?

Surffauksen jalkeen paatin lahtea yobussilla (16h) Brisbaneen tekemaan laskuvarjohypyn! Suosittelen hyppya kaikille, jotka eivat pelkaa korkeita paikkoja. Tuntui absurdilta nousta avonaisella pikkukoneella 14 000 metrin korkeuteen ja tuntea vapaa pudotus ennen leijumista kaupungin ylla.

 

Brisbane

On karua myontaa, mutta taalla alkaa turtua upeisiin rantoihin

ja aurinkoon. Pitkalti sama efekti kuin Aasiassa temppeleiden kanssa, ei vaan enaa tunnu miltaan. Mutta luonnon kauneuteen ei kylla kyllasty, ja elaimisto todella on ainutlaatuista. Jos olette katsoneet Vili Vilperia tai Nemoa etsimassa, tiedatte mita taalla kohtaan. Koala karhut, dingot, kilpikonnat, hait, ja erilaiset kala- ja lintulajit ovat arkipaivaa ja palmujen alla laiduntaa lehmia.

Hostellien kiertaminen ei tunnu mieleiselta, mutta yritan jaksaa silla asenteella, etta saastan rahaa mielekkaaseen tekemiseen. Kaiken saastamisen ja kituuttamisen jalkeen tuntuu vaikealta kuluttaa rahaa ja tajuta, etta tata vartenhan sita passasi Helsingin kuntosalijasenyydet ja ravintolaillalliset. Yleensa asuu tai on lomalla samassa paikassa tai matkustaa tyon perassa, joten tuntuu kummalliselta lomailla reissaten paikasta toiseen. On huvittava tunne herata aamulla kun ei tieda paljonko kello on tai mita paivaa eletaan. Rutiinien puute on saanut aikaan sen, etta olen muutaman kerran jopa unohtanut pesta hampaani.

Reissaus on opettanut olemaan piittaamatta ihottumista, haavoista, likaisista vaatteista ja otokoista. Nyt olen pikkukaupungissa nimelta Noosa, joka uinuvassa tunnelmassaan tuo mieleen ne tv-sarjat jotka sopoydellaan alkavat hymyilyttaa. Kaikkia naispuolisia ihmisia kutsutaan sanalla "doll", ja elakelaiset paivittelevat, kuinka kengurupopulaation kasvua on mahdotonta kontrolloida.

 

Miten niin kauniista soittimesta voi lahtea niin kamala aani..

 

Parasta: Puhelinlangoilla istuu varisten sijaan kakaduja.

Pahinta: Pelko, etta hajoava passi ei naa enaa Eurooppaa.

Luku 6: KATSON AUTIOTA HIEKKARANTAA

Reissatessa oppii rutiinin saavuttaessa uuteen paikkaan: kay vessassa, osta vetta ja etsi kartta. Saapuessani Indonesiaan jouduin tyytymaan vesipulloon koska saaresta ei ollut olemassa karttaa. Pitkan haahuilun jalkeen paasin varaamaani majataloon todetakseni etta heilla ei ole nettia joten he eivat voineet tietaa tekemastani varauksesta. Niinpa minut kiidatettiin omistajan naapurin veljen bungaloviin, josta sain huoneen maalattialla ja hamahakeilla. Kerrassaan jannittavaa.

Gilit, Indonesia.

Jos joskus menette jollekin autiommalle saarelle, muistakaa kayttaa taskulamppua, hyttysmyrkkya ja aurinkorasvaa. Ja ihan oikeasti sita aurinkorasvaa. Meille kaikille, jotka oppivat maantiedon tunnilla Indonesian olevan muutaman saaren yhtenainen valtio siella jossain Australian ylapuolella: saaria on 17 000 ja ne ovat kulttuuriltaan aivan erilaisia. Eri saarilla voi olla eri uskonto, kieli, ruokakulttuuri ja jopa pistorasiat. Yhteista on kuitenkin uskomattomat maisemat, ystavalliset ihmiset ja aikakasitys (tai paremminkin sen puute).

 

Elama Indonesiassa voisi olla liiankin rentoutunutta nain lansimaalaiselle jarjestelmallisyytta kaipaavalle, mutta kulttuurissa ja elamanasenteessa on paljon ihailtavia piirteita. Gili-saaret ovat lumoavia, ja sain kokea delfiinit, valtavat lepakot ja hyonteiset lahietaisyydelta. Saarilla ei tarvitse tehda valintoja koska lounas maksaa 80snt ja snorklausvalineet 2 euroa. Sataman ulkopuolella on tuskin lainkaan valoja, joten tahtitaivas tuntuu epatodellisen kirkkaalta. Kaikin puolin siis paratiisi maan paalla. Myonnettakoon kuitenkin, etta katuen muistelin keskusteluani terveydenhoitajan kanssa kartoittaessamme tarvitsemiani rokotuksia; "En ma sita tarvitse, en ma mihinkaan viidakkoon aio menna..".

Bali.

Bali oli 50 vuotta sitten varmasti mystinen, hiljainen paikka. Eipa ole enaa. Saari on edelleen kaunis ja taianomainen, mutta turistimaara on kuvottava ja rannat roskaisia. Liikenne on sekasortoista eika korruptiota voi olla huomaamatta. Nautin kuitenkin saarella olostani ja paasin kokemaan myos niin sanottua aitoa Balia. Kavelin riisipeltojen lapi, soin lahiruokaa (joka tassa tapauksessa tuli 2km, ei 200km paasta), ja ihastelin satojen sudenkorentojen tanssia iltahamarassa. Paikallinen perhe vei minut katsomaan balilaista tanssia, jossa tarkeinta ovat silmien ja sormien liikkeet. Kaunista, mutta musiikki toi mieleen ala-asteen nokkahuilutunnit.



Balilaista tanssia..



Olen niin kulinaristisesti inspiroitunut tahan mennessa maistamistani ruuista, etta voisin kirjoittaa keittokirjan! Etenkin balilainen ruoka oli ihana yhdistelma hunajaa, inkivaaria ja erilaisia salsoja. Balille taytyy joka tapauksessa menna uudestaan, koska haluan kokea kerran vuodessa vietettavan hiljaisen paivan. Siis paivan, jolloin kukaan ei saa sanoa sanaakaan!

Aamukahvi keskella riisipeltoa.

Vastustelusta huolimatta hiukset vaalentuvat, joten on hyva aika lahtea osaksi massaa Australiaan. Saas nahda mita ihmiset tuumaavat, kun lasken hinnat Singaporen dollareissa, syon vain lusikalla, odotan etta wc huuhtelee itsensa,  ja ajattelen +25 asteen olevan vahan.

 

Parasta: Henkeasalpaavat maisemat.

Pahinta: Nukkuminen hyttysmyrkky kadessa, toinen silma auki.

 

Niin kirkasta vetta, etta vene nayttaa leijuvan ilmassa..



Luku 5: 再见 - zàijiàn

Kun on samassa paikassa monta kuukautta, tuntuu haikealta jattaa paikat ja ihmiset, mutta se on hinta joka kotiutumisesta taytyy maksaa. Lahtemista helpottivat odotus uusista seikkailuista, seka tunne, etta hyvastit eivat ole lopullisia. Singaporeen tullessani ahdistuin suuresta ihmismassasta, josta erotuin niin selvasti. Viikkojen jalkeen en enaa kiinnittanyt asiaan huomiota, ja tuntui jopa kotoisalta ja rentouttavalta kuulla puhuttavan kiinaa ymparillani. Aasialaisten keskella ollessani aloin ymmartaa yhtalaisyyksia skandinaavien, eurooppalaisten ja lansimaalaisten valilla.

Singaporelaisia voi kritisoida suorittamisesta ja meille suomalaisille tutusta jaykyydesta, mutta he ovat vilpittomia ja yhteisokeskeisia. Lansimaalainen egoistisuus on olematonta, ja perhetta ja perinteita kunnioitetaan. Raskas tyoelama ja vuodenaikojen puute ovat maan heikot kohdat, mutta kulttuurien sekoittuminen, turvallisuus ja loputtomat mahdollisuudet veivat sydameni.

Lahdin Aasiasta mukanani kiinankielisia sanontoja, huonolaatuisia vaatteita ja kasapain uusien ystavien yhteystietoja. Monet sanoivat lahtiessani ruokoilevansa puolestani, joten tasta eteenpain saan onnekkaasti suojelua myos Buddhalta ja hindujumalilta. 

 

Pahinta: Hyvastien jattaminen.
Parasta: Elinikaiset ystavat.

 

 

Luku 4: H.K

Rakastuin Hong Kongiin. Kaupungissa on paljon Singaporemaisia piirteita, mutta se on isompi, virheampi ja kiinalaisempi. Enpa olisi uskonut palelevani +23 asteessa mutta tuli sekin koettua. Kaupunki on tottakai likaisempi ja turvattomampi kuin Singapore, mutten tuntenut oloani uhatuksi vaikka matkustinkin yksin. Reissun ainoa varjopuoli oli majoitus, joka loistavaa sijaintia lukuunottamatta oli kaikkea muuta kuin kehuttava. Jos pitaisi listata asioita, joiden takia valitsisin toisen majatalon, niita olisivat: sairaalasanky, ei ikkunaa, ei lammitysta/ilmastointia, torakoita, hamahakkeja, ja rikkinainen lukko ovessa. Riittaako?

 

Victoria Peak

Mieleenpainuvan (vieressa istuva rouva piti koko matkan ajan toisessa kadessa oksennuspussia ja toisessa rannettani) lennon jalkeen saavuin lentokentalle ja paatin heti lahtea samalla saarella sijaitsevaa buddhalaista temppelia katsomaan. Huomattuani sinne vievan bussin juuri menneen, jain juttelemaan japanilaisen elakelaisporukan kanssa. Heidan Eurooppa-innostuksensa oli huipussaan, ja niinpa sain kutsun samaiselle temppelille vievaan japsibussiin. Siella sita sitten istuin etupenkilla mikki kadessa jakaen koko tietamykseni Euroopasta ja Suomesta. Kohokohtien (kuten yoton yo, ilmainen koulujarjestelma ja Marimekko) kohdilla mummot hurrasivat kilpaa ottaen samalla satoja kuvia kauniista vuoristomaisemista. Puoltatoista tuntia myohemmin saavuimme vihdoin perille, ja kymmenien arigato-huudahduksien jalkeen karistin seniorit valitsemalla haastavimman patikointireitin.

Kirjaimellisesti henkeasalpaavan vuoristoseikkailun lisaksi kavin hammentavan valimerimaisessa kalastajakylassa seka kukkulalla, josta naki koko Hong Kongin keskustan. Oli mielenkiintoista kokea ensin ihmisia, valoja ja aania taynna olevat kadut, ja seuraavana aamuna utuinen, autio miljoonakaupunki. Hauskoiksi muistoiksi reissusta jai nukkuminen lentokentan katolla sijaitsevassa auringonkukkapuistossa, ja keskustelu lautalla japanilaisen miehen kanssa, joka on tuonut Hong Kongiin ensimmaisen halpalentoyhtion. Kiitos hanelle.

Pahinta: paleleminen yolla .
Parasta: kts. edellinen.

Stanley Bay

Luku 3: KOTONA SINGAPORESSA

Uuden vuoden hossotykset ovat ohi ja elama jalleen arkista. Vihdoinkin.
Koko ajan opin uusia asioita kulttuurista ja ennen kaikkea itsestani, ei sita turhaan kehoteta ihmisia poistumaan mukavuusalueeltaan. Keskustelut ja kayttaytymismokat auttavat ymmartamaan paikallista elamaa, ja pakon edessa sita huomaa mukautuvansa melkein mihin vain. Viime viikolla suihkun katosta tippui lisko paalleni, toissa jouduin syomaan ankan sikion ja toivottaessani juhlavaelle pitkaa avio-onnea, tajusin valkoisissa vaatteissa juhlivien vieraiden viettavan hautajaisia. Monien naisten ongelma todella on painon lisaaminen, ja kampaamon ovella minut kaannytettiin toteamalla "hiuksesi ovat liian oudot". Ilmasto pilaa feikkikorut, ja niinpa minun on turha enaa teeskennella olevani rikas.

Tunnen oloni kotoisaksi, jonka todistaa turistien opastaminen ja Singaporesta puhuminen kotipaikkakuntana. Aidin vierailu teki hyvaa ja sain vihdoinkin purukumia ja kahvia! Harvoin sita hyppii ilosta nahtyaan Juhla Mokka -paketin..
Viime viikolla osallistuin Suomi-Seuran ja Suomi-koulun jarjestamaan koulutusiltaan, jossa aiheena oli suomen kielen opetus ja yllapitaminen ulkomailla asuttaessa. Tilaisuus oli mielenkiintoinen seka ammatillisesti etta suomalaisen identiteetin nakokulmasta. Oli hammentavaa huomata, etta ulkomailla kauan asuneiden suomalaisten puhe ei ollut enaa odotetun sujuvaa ja suomen kielen aantamykseen oli kehittynyt vieras aksentti.

Arab street. Huiviostoksissa aidin kanssa.

Toissa olo on entista vapaampaa ja luonnollisempaa kun on oppinut tuntemaan tyontekijat ja asiakkaat. Filippiinilaiset ovat aivan mahtavia tyyppeja ja asiakkaiden elamantarinat mielenkiintoista kuultavaa. Olen huomannut tyomoraalini olevan sama kuin palkallisissa tehtavissa ja organisaation ongelmien olevan samat kuin missa tahansa muuallakin. Kuten aikaisemmin totesin, ovat vammaispalvelut taalla vahvemmin osana jokapaivaista elamaa. Olen kuitenkin oppinut, etta nain on ollut vasta kymmenisen vuotta! Viela 2000-luvun alussa esteeton liikkuminen oli utopiaa, eika valtio antanut avustuksia tai tukia niita tarvitseville. Busseihin tai metroon ei saanut menna pyoratuolilla, joten itse maksettava taksi oli ainoa vaihtoehto.

Yhtena sunnuntai-aamuna paatin ottaa lautan Indonesiaan. Suolaisen laivamatkan jalkeen saavuin saarelle nimelta Batam, ja totesin heti alkuun olevani kaupungin ainoa lansimaalainen. Ihmiset parveilivat ymparillani ottaen valokuvia ja pysayttaen liikenteen. Ilmio oli kaukana imartelevuudesta ja paatin poistua maasta ennen pimean tuloa. Menin rahanvaihtoon ja sain 20 eurolla 251 630 rupiaan! Elama on Monopoli pelia vai miten se nyt menikaan.. Pakenin objektina olemista ostoskeskukseen ja ostin repun tayteen vaatteita. Kaikki oli kasittamattoman halpaa ja kerrankin tuntui hyvalta ostaa paitoja joissa luki "made in Indonesia".

Pahinta: Kun jatat yhden leivanmurun poydalle, on sen kimpussa 10 minuutin paasta 10 muurahaista.

Parasta: Systeemin hyvaksikayttaminen. Eurooppalaisena kaikki on helpompaa.

Luku 2: REALITY CHECK

Arki on lähtenyt hyvin käyntiin ja tuntuu, että olen ollut täällä todellista kauemmin. Olen saanut paljon ystäviä ja tekemistä on loputtomiin, joten viikot täyttyvät tuttuun tapaan. Olen alkanut tottua ihmispaljouteen, kuumuuteen, ja pisimpänä olemiseen. Olen käynyt puistoissa, temppeleissä, museoissa, shoppailemassa, baareissa, rannalla ja ties missä muualla. Yhtenä päivänä kävin lautalla lähisaaren kalakylpylässä. Kiinalainen uusi vuosi on ollut upea, ja näkemistä on riittänyt ilotulituksista tanssiesityksiin ja jaettaviin rahakuoriin. Söimme isäntäpariskunnan ja heidän ystäviensä kanssa uuden vuoden päivällisen, johon kuului 11 eri ruokalajia!

 

Fish Spa, Pulau Ubin

Työpaikka on monipuolinen ja haastava. Ilman vammaistyön kokemusta ja hyvää engantia olisin täysin hukassa ja nytkin tekee ajoittain tiukkaa. Osa asiakkaista ja henkilökunnasta (mukaan lukien pomoni) puhuu vain kiinaa tai kiinaa ja englantia sekaisin. Työ on ollut tähän asti hyvin antoisaa ja mielekästä. Tunnen olevani hyödyllinen ja olen päässyt nopeasti perille sekä asiakas- että henkilökuntakuvioista. Pomo on ottanut minusta satoja kuvia ja olen "päässyt" laulamaan, tanssimaan, johtamaan musiikkiesityksiä ja opettamaan ATK:ta. Lähes kaikki asiakkaat ovat pyörätuolissa istuvia aikuisia, ja tärkeintä on fyysinen auttaminen ja keskustelu. Täällä vammaiset ovat paljon vahvemmin osana katukuvaa ja myös hoitolaitoksissa olevia viedään paljon ihmisten ilmoille. Suomessa vapaaehtoinen ei saisi lähteä kaksin asiakkaan kanssa ulos, mutta täällä sitä vaan sanottiin, että yrität päästä sen pyörätuolin kanssa Chinatownin tungoksesta läpi ja tulet sitten paikkaan X. Yhtenä päivänä liikutuin, kun paikallinen pariskunta tuli sanomaan minulle kyyneleet silmissä että teen uskomatonta työtä ja saataan koko kansan häpeään. 

Chinatownin ryysis.

Asunto on niin sanotusti Espoon metsässä. Vaikka metroverkosto kattaa koko maan, on kulkeminen hidasta etenkin sateella. Asunnossa asuu lisäkseni kolme muuta vapaaehtoista sekä isäntäpariskunta. Ilmastointi on vain yhdessä huoneessa. Luojan kiitos kyseinen huone on meidän tyttojen makuuhuone! Kosteus tekee elämästä epämukavaa koska ruoka, vaatteet ja jopa huonekalut kostuvat. Pesukoneessa on vain yksi pesuohjelma, hanasta tulee vain kuumaa vettä, ja sähköt katkeavat jos liian moni pistoke on käytössä. Mutta alue on viihtyisä, ihmiset mukavia ja ruoka hyvää joten yleisarvosana pysyy plussan puolella. 

Tuntuu että elän täällä kolmoiselämää. Käyn Singaporen kalleimmissa ravintoloissa kaupungin kerman kanssa mutta vietän arki-iltoja parikymppisten kanssa pussikaljaa juoden. Toisaalta seikkailen yksin metsissä ja istun rannalla tuntikausia. Olen tutustunut täällä asuviin suomalaisiin, muihin eurooppalaisiin, sekä muutamiin paikallisiin. Työkavereistani suurin osa on filippiiniläisiä ja kämppiksistäni yksi Costa Ricasta. Kuuden hengen kommuunissa on mukava asua ja tunnen olevani porukkamme jonkinlainen äitihahmo. Myönnettäköön kuitenkin, että aika ajoin yksinolon mahdottomuus tuntuu ylitsepääsemättömältä ja ajaudun tasaisin väliajoin "viemään roskia ulos".

Kuala Lumpur, Malesia

Tänne muuttaneiden suomalaisten yleisin tarina on miehen muutaman vuoden työkomennus. Saarella asuu paljon kotiäitejä, jotka omassa porukassaan touhuavat kaikenlaista. Jotkut ovat muuttaneet paikallisen miehen luokse, ja etsivät nyt töitä täältä. Työkulttuuri on hyvin kunnianhimoinen ja tarkasti säädelty. Töissä ollaan kellon ympäri ja on erittäin tärkeää luoda hyvät kontaktit ja suhteet ympäri maata. Suomalainen lastentarhanopettajana toimiva ystäväni totesi, että palkka on Suomeen verrattuna kaksinkertainen ja veroprosentti 10, mutta työ on niin vaativaa että sitä tuskin montaa vuotta jaksaa.

Batu Caves, Malesia

Viikonloppuna tein kämppikseni kanssa reissun Malesiaan. Neljän tunnin ylellisen bussimatkan jälkeen pääsimme Kuala Lumpuriin, jossa odottivat roskatut kadut ja uskomattoman hyvä ruoka. Singaporen jälkeen maa tuntui epäsiistiltä mutta ihanan vihreältä. Kävimme muun muassa pilvenpiirtäjissä ja maailman neljänneksi korkeimmassa tornissa, sekä luolaan louhitussa temppelissä, jossa apinat hyppivät turistien niskaan. Takaisin tullessa tunsin olevani huumediileri, kun tulli takavarikoi ostamani purukumit.

Apinaorkesteri Batu caves.

 
Pahinta: Elämä ilman kunnon kahvia.
Parasta: Niin puhtaat kadut, että rankkasateen yllättäessä voi kävellä paljain jaloin.

Luku 1: MAAILMAN TURVALLISIN JA TUNNEKOYHIN MAA

Elämä leijonan kaupungissa on alkanut jet lagin riivaamana mutta mutkattomasti. Opaskirjaa mukaillen kaupunki on ihastuttava sekoitus luonnon kauneutta ja miljoonakaupungin sykettä. Kaupungin eteläpuolella olevalla Sentosan saarella voi nauttia hiekkarannoista, ja keskusta-alueella pilvenpiirtäjistä ja lopputtomasta viihdetarjoinnasta. Eri kaupunginosat edustavat eri kulttuureita, ja niin seikkailija voi viettää illan vaikkapa "Intiassa" tai "Kiinassa".

Floridassa asuneelle täällä on paljon tuttuja elementtejä, kuten jenkkiläiset pikaruokaketjut, palmut, iltapäivän ukkoskuurot ja isojen risteyksien liikennevalot, joilla ehtii juosten tien puoleen väliin. Hämmentävää on vasemmanpuoleinen liikenne (etenkin liikenneympyroissä), kiinankieliset kyltit, englannin eri murteet, hiusteni kihartuminen ja kylmän (veden) puute. Paikallisten paljon puhuttua tunnekoyhyyttä on vaikeaa arvioida, koska ihmisiä on kaikkialta maailmasta. Merkillepantavaa kuitenkin on, että ihmisten tunnetiloja on erityisen vaikeaa tulkita, eikä kukaan kiinnitä sinuun huomiota kadulla kävellessäsi.

Sentosa Island

Turvallista ja puhdasta täällä kyllä tuntuu olevan. Loydettyäni hostellihuoneen poydältä pankkikortin ja yhteisestä keittiostä järkkärikameran, päätin luopua vaatteiden alle kätkettävästä vyolaukusta. Tiukka lainsäädänto ilmenee esimerkiksi kukkapoliiseina, jotka tarkastavat pihoja sakottaen seisovasta vedestä kukkaruukuissa (ilmeisesti koska riski hyttysiin kasvaa). Prostituutio on lailla kielletty, mutta koska sitä harjoitetaan, saa palvelun tarjoajat ilmaisen ehkäisyn ja kuukausittaiset testit. Purukumia ei loydy mistään, mutta olen kävellyt punaista päin ja porsastellut julkisesti joten enkohän selviä täällä ilman sakkoja..

Ruoka on edullista ja odotusten mukaisesti kaikkea mitä voi friteerata, laittaa kastikkeeseen, ja syodä nuudeleitten (joita on kaupassa parikymmentä eli vaihtoehtoa) kanssa. Toisin sanoen mission impossible -listalla ovat kunnon leipä, jugurtti, rasvaton maito, marjat ja perunat. Toisaalta täältä loytyvät tuoreet hedelmät, kutkuttavat mausteet ja kojujen mitä ihmeellisimmät pikkupurtavat. Päiväkotityon karaisemalla vatsalla lähdin heti paikalliseen katukeittioon syomään xiao long baota, eli sitkeää katkarapukeittoa sisältäviä taikinanyyttejä. Sain maistaa myos kiinalaisten herkkua, eli lohenpunaista riisihyyteloä, jonka sisällä on soijatahnaa. Arvosana 4+/10.

Ensi viikolla alkava kiinalainen uusi vuosi on paikallisille vuoden tärkein juhla, ja saa materialismin huippuunsa. Vesikäärmeen vuoden alkamiseen valmistaudutaan ostamalla kotiin koristeita, poltettavaa rahaa, kalaa ja äyriäisiä, jumalapatsaiden vaatteita yms. Uskomus on, että kaikki mitä tarvitset tässä elämässä, tarvitset myos seuraavassa. Näin ollen vanhuksille saatetaan ostaa esimerkiksi ipadeja vaikka he eivät osaisikaan käyttää niitä!

Vinkki: Mikäli kärsit edelleen aikaerosta, ei ole hyvä idea meditoida Buddha temppelissä. Voit vahingossa nukahtaa..

On ollut mukava tutkia kaupunkia ennen huomenna alkavia toitä, ja hostellielämässä (joka Euroopan ja U.S.A:n kokemuksiin verrattuna on ollut enemmänkin hotellielämää) on saanut tutustua mitä merkillisimpiin ihmisiin. Juostuani läpi suurimman osan nähtävyyksistä ja tarkasteltuani kaupungin karttaa, olen saanut kokonaiskuvan tästä Suomen pääkaupunkiseudun kokoisesta maasta. Olen ehtinyt jo todistaa stereotypiaakin: paikallinen katutaitelija luuli, että porot ovat satuolentoja. Yksin matkustamista helpottaa suuresti hyvä suuntavaisto (ja suuret silmät) mutta täytyy myontää, että älypuhelimen karttojen ja ilmaisen netin avulla on välttynyt monelta ongelmalta. Kiinan puhuminen on hauskaa mutta turhauttavaa, koska kaikki korjaavat sanomisiani (ainakin omasta mielestäni) eri tavalla. 


Pahinta: Se tunne, kun on tottunut ruokailun jälkeen saamaan purkan, eikä saakaan.

Parasta: Väsymys, joka Suomen olosuhteissa olisi ylitsepääsemätontä, mutta jonka voi tässä ilmastossa sivuuttaa viipyilevillä katseilla ja maanisella hymyllä.