Luku 9: LEIDI LANDELLA

Paatin ottaa lomaa lomailusta ja lahtea farmille Innisfailiin.

 

Tyotehtavat:

-kanojen hoito

-taimien istuttaminen

-haravointi (10 hehtaaria)

-ruohon leikkuu&rikkaruohojen kitkeminen

-katon korjaus, siivous, kokkaus, yms.

Hasardit:

-myrkylliset elaimet (kaarmeet, hamahakit, sammakot, krokotiilit)

-"kuinka kastua 15 sekunnissa" -kaatosade

-nukkuminen kosteusvaurioisessa varastohuoneessa 

 

Aamu alkaa kirjaimellisesti kukon laululla, jolloin kiiruhdan kanalaan hakemaan munia. Sitten leivon leivan, paahdan kahvin, ja vaihdan elainten vedet. Ja tama kaikki siis sen jalkeen, kun olen suihkuttanut itseni erilaisilla hyonteismyrkyilla (OFFin teho on historiaa) ja taistellut tieni yon aikana ilmestyneiden, paksujen, tahmeiden hamahakinseittien lapi. Itse tyo on mukavaa ja viihdyn maaseudulla kaiken hulinan jalkeen, mutta hasardit tekevat farmilla olosta haastavaa. Nahtyani katolla phytonin, otettuani kengastani tarantellan ja haravoituani yhden maailman myrkyllisimmista sammakoista, totesin, etten enaa ikina tule vieraantumaan luonnosta. On ollut jannittavaa viettaa muutama yo yksin (=koira on paras kaverini) farmilla, ja olen huomannut reagoivani pelottaviin tilanteisiin (kuten pimeaan metsaan meno kun koira vainuaa siella jotain uhkaavaa) puhumalla itselleni aaneen.

Olin muutaman paivan toissa myos kylan vanhainkodissa, jossa muuan vanhus kertoi sairastavansa Parkinsonin tautia. Pahoitellessani miehen kohtaloa, han totesi iloisesti: "Tama ei ole mitaan vaimoni Alzheimeriin verrattuna. Kateni ehka vapisee kun pitelen viinilasia, mutta vaimoni ei edes muista mihin lasinsa laittoi." Minulle tuli keskustelusta niin hyva mieli, etten vaivautunut edes miettimaan mita mies tarkoitti sanoessaan minulle, etta oli Aiti Teresakin viela nuorena kaunis. 

 

 

Yksi hauskimmista toista on ollut sademetsan polttaminen. Etenkin auringon laskiessa naky ja tuoksu on uskomaton (enka taida pettya jos taman vuoden juhannuskokko jaa valiin).  Tippuneet palmunoksat ja roskat pinotaan valtavaksi kasaksi, ja yritetaan saada koko kostea kauneus liekkeihin. Viime viikolla jain yksin hoitamaan tulta keskelle metsaa, ja minun kaskettiin soittamaan heti, jos tuli leviaa ymparoiviin puihin. Olisi tietysti auttanut, jos minulle olisi annettu myos puhelin mukaan.

Pahinta: Kitket tanaan sademetsassa rikkaruohoja, niin jo ylihuomenna uudet ovat tilalla.

Parasta: Toisin kuin sosiaalialalla, tyon tuloksen nakee konkreettisesti.

Luku 8: RIIPPUMATTO-MANA

 

On kulunut kaksi kuukautta siita kun viimeksi nain suomalaisen. No, saksalaisia tuttavuuksia on senkin edesta, joten olutta, makkaraa ja vahapukeisia, laulavia nuoria ole paassyt kaipaamaan. Reppureissaus todella on oma kulttuurinsa ja yhdistaa ihmisia iasta ja kansalaisuudesta riippumatta. Ihmisten ja paikkojen jatkuva vaihtuminen on hektista ja saa ajantajun katoamaan, mutta olen oppinut rentoutumaan ja nauttimaan hetkesta enemman kuin ennen matkaa. Usein kerrottuani olevani Suomesta, minulta pyydetaan OFFia koska "se suojelee kaikelta mahdolliselta", jopa lahestyvilta kaksijalkaisilta.

 

Cassowary hostellin aulassa

Itarannikon tarkeimmat nahtavyydet on tallennettu muistojen arkkuun (seka puhelimeen, facebookkiin ja moskovalaisen vapaapainijan videokameraan) ja matkan aikana kertynyt reissaajaporukka on selvinnyt Cairnsiin. On ollut erittain antoisaa kuulla ihmisten elamantarinoita ja tulevaisuuden suunnitelmia, ja aariolosuhteissa uusista tuttavuuksista on muovautunut laheisia matkakumppaneita. Paasin murrekylpyyn kun matkustin muutaman paivan britin, skotin, irkun ja jenkin kanssa. Oli huojentavaa huomata, etten aina ollut ainoa, joka ei ymmartanyt jotain sanaa tai sanontaa.

 

Whitehaven beach, maailman kolmanneksi kuvatuin ranta

Matkaamiseni on ollut onnekasta monin tavoin. Monet ovat valittaneet myrskyista ja jatkuvasta sateesta, mutta itse olen aina ollut siella missa aurinko paistaa. Rannikon hienoimmat kokemukset olivat Fraser Island ja purjehtiminen The Whitsundays saarille. Fraser Island on maailman suurin hiekkasaari, jossa ainoa mahdollinen kulkuvaline on jeeppi. Saari on tunnettu dingoista, haista ja maailman myrkyllisimmasta kaarmeesta. Ajaessamme mutkaista tieta kolaroimme seuraavaan autoon, ja yhdelta matkustajalta murtui jalka, toiselta kasi. Minuun ei tullut naarmuakaan. Ambulanssia odotellessamme taytin vesipulloni ja join sen yhdella kulauksella. Opas tuli huomauttamaan etta hanan paalla luki "danger, do not drink". Ei tuntunut missaan.

 

Parasta: Huonojen ensivaikutelmien todistaminen vaariksi.

Pahinta: Joka ilta juhlivat 19-vuotiaat, jotka herattavat aidillisen suojeluvaiston.

 

Fraser Island

 

Luku 7: DOWN UNDER

Hyde Park, Sydney

En osannut odottaa kulttuurishokkia saapuessani Sydneyyn. Saa oli viilea ja sateinen, hintataso korkea, kadut taynna eurooppalaisia, ja kaikki kovin lansimaalaista. Paastyani yli alkujarkytyksesta, nautin kauniista kaupungista ja tutustuin lukemattomiin muihin reissaajiin. Austraaliassa tuntuu luonnolliselta olla, ja varmasti osittain amerikkakokemusteni takia maa tuntuu tutulta ja helpolta ymmartaa. Olen alkanut ajatella englanniksi ja ilmeisesti myos suullinen kielitaito on huipussaan, koska sky diving opettajani luuli minua paikalliseksi.

Tunnistaako kukaan rakennuksta?

Ensimmaiseksi viikonlopuksi lahdin kiinalaisen ystavani kanssa patikoimaan Blue Mountains -vuorille. Nakymat olivat uskomattomia, ja paikallinen opas kertoi hurjia tarinoita luonnonmullistuksista ja matkaajien tapaturmista. Edellisviikolla joku vaeltaja oli humalassa oksentanut paallensa ja nukahtanut metsaan. Dingot olivat haistaneet oksennuksen ja tulleet syomaan miehen naaman. En poistunut oppaan nakopiirista enaa kertaakaan tarinan jalkeen.

 

Blue Mountains

 

Jos haluatte nuorentua 10 vuotta, menkaa surffausleirille. Elama rannalla kera hot doggien, oluen, korttipelien ja parikymppisten eurooppalaisten kanssa oli virkistavaa ja tuntui uskomattomalta surffata isoilla aalloilla delfiinien kanssa. Viikkoa viihdytti myos leirissa elava opossumi Sam, joka tallusteli iltahamarassa makupaloja karkkymaa. Leirin ongelma on tosin se, etta sen jalkeen olo tuntui entista vanhemmalta. Toisaalta, eiko niin kay kaikkien nuorentavien tuotteiden kanssa?

Surffauksen jalkeen paatin lahtea yobussilla (16h) Brisbaneen tekemaan laskuvarjohypyn! Suosittelen hyppya kaikille, jotka eivat pelkaa korkeita paikkoja. Tuntui absurdilta nousta avonaisella pikkukoneella 14 000 metrin korkeuteen ja tuntea vapaa pudotus ennen leijumista kaupungin ylla.

 

Brisbane

On karua myontaa, mutta taalla alkaa turtua upeisiin rantoihin

ja aurinkoon. Pitkalti sama efekti kuin Aasiassa temppeleiden kanssa, ei vaan enaa tunnu miltaan. Mutta luonnon kauneuteen ei kylla kyllasty, ja elaimisto todella on ainutlaatuista. Jos olette katsoneet Vili Vilperia tai Nemoa etsimassa, tiedatte mita taalla kohtaan. Koala karhut, dingot, kilpikonnat, hait, ja erilaiset kala- ja lintulajit ovat arkipaivaa ja palmujen alla laiduntaa lehmia.

Hostellien kiertaminen ei tunnu mieleiselta, mutta yritan jaksaa silla asenteella, etta saastan rahaa mielekkaaseen tekemiseen. Kaiken saastamisen ja kituuttamisen jalkeen tuntuu vaikealta kuluttaa rahaa ja tajuta, etta tata vartenhan sita passasi Helsingin kuntosalijasenyydet ja ravintolaillalliset. Yleensa asuu tai on lomalla samassa paikassa tai matkustaa tyon perassa, joten tuntuu kummalliselta lomailla reissaten paikasta toiseen. On huvittava tunne herata aamulla kun ei tieda paljonko kello on tai mita paivaa eletaan. Rutiinien puute on saanut aikaan sen, etta olen muutaman kerran jopa unohtanut pesta hampaani.

Reissaus on opettanut olemaan piittaamatta ihottumista, haavoista, likaisista vaatteista ja otokoista. Nyt olen pikkukaupungissa nimelta Noosa, joka uinuvassa tunnelmassaan tuo mieleen ne tv-sarjat jotka sopoydellaan alkavat hymyilyttaa. Kaikkia naispuolisia ihmisia kutsutaan sanalla "doll", ja elakelaiset paivittelevat, kuinka kengurupopulaation kasvua on mahdotonta kontrolloida.

 

Miten niin kauniista soittimesta voi lahtea niin kamala aani..

 

Parasta: Puhelinlangoilla istuu varisten sijaan kakaduja.

Pahinta: Pelko, etta hajoava passi ei naa enaa Eurooppaa.

Luku 6: KATSON AUTIOTA HIEKKARANTAA

Reissatessa oppii rutiinin saavuttaessa uuteen paikkaan: kay vessassa, osta vetta ja etsi kartta. Saapuessani Indonesiaan jouduin tyytymaan vesipulloon koska saaresta ei ollut olemassa karttaa. Pitkan haahuilun jalkeen paasin varaamaani majataloon todetakseni etta heilla ei ole nettia joten he eivat voineet tietaa tekemastani varauksesta. Niinpa minut kiidatettiin omistajan naapurin veljen bungaloviin, josta sain huoneen maalattialla ja hamahakeilla. Kerrassaan jannittavaa.

Gilit, Indonesia.

Jos joskus menette jollekin autiommalle saarelle, muistakaa kayttaa taskulamppua, hyttysmyrkkya ja aurinkorasvaa. Ja ihan oikeasti sita aurinkorasvaa. Meille kaikille, jotka oppivat maantiedon tunnilla Indonesian olevan muutaman saaren yhtenainen valtio siella jossain Australian ylapuolella: saaria on 17 000 ja ne ovat kulttuuriltaan aivan erilaisia. Eri saarilla voi olla eri uskonto, kieli, ruokakulttuuri ja jopa pistorasiat. Yhteista on kuitenkin uskomattomat maisemat, ystavalliset ihmiset ja aikakasitys (tai paremminkin sen puute).

 

Elama Indonesiassa voisi olla liiankin rentoutunutta nain lansimaalaiselle jarjestelmallisyytta kaipaavalle, mutta kulttuurissa ja elamanasenteessa on paljon ihailtavia piirteita. Gili-saaret ovat lumoavia, ja sain kokea delfiinit, valtavat lepakot ja hyonteiset lahietaisyydelta. Saarilla ei tarvitse tehda valintoja koska lounas maksaa 80snt ja snorklausvalineet 2 euroa. Sataman ulkopuolella on tuskin lainkaan valoja, joten tahtitaivas tuntuu epatodellisen kirkkaalta. Kaikin puolin siis paratiisi maan paalla. Myonnettakoon kuitenkin, etta katuen muistelin keskusteluani terveydenhoitajan kanssa kartoittaessamme tarvitsemiani rokotuksia; "En ma sita tarvitse, en ma mihinkaan viidakkoon aio menna..".

Bali.

Bali oli 50 vuotta sitten varmasti mystinen, hiljainen paikka. Eipa ole enaa. Saari on edelleen kaunis ja taianomainen, mutta turistimaara on kuvottava ja rannat roskaisia. Liikenne on sekasortoista eika korruptiota voi olla huomaamatta. Nautin kuitenkin saarella olostani ja paasin kokemaan myos niin sanottua aitoa Balia. Kavelin riisipeltojen lapi, soin lahiruokaa (joka tassa tapauksessa tuli 2km, ei 200km paasta), ja ihastelin satojen sudenkorentojen tanssia iltahamarassa. Paikallinen perhe vei minut katsomaan balilaista tanssia, jossa tarkeinta ovat silmien ja sormien liikkeet. Kaunista, mutta musiikki toi mieleen ala-asteen nokkahuilutunnit.



Balilaista tanssia..



Olen niin kulinaristisesti inspiroitunut tahan mennessa maistamistani ruuista, etta voisin kirjoittaa keittokirjan! Etenkin balilainen ruoka oli ihana yhdistelma hunajaa, inkivaaria ja erilaisia salsoja. Balille taytyy joka tapauksessa menna uudestaan, koska haluan kokea kerran vuodessa vietettavan hiljaisen paivan. Siis paivan, jolloin kukaan ei saa sanoa sanaakaan!

Aamukahvi keskella riisipeltoa.

Vastustelusta huolimatta hiukset vaalentuvat, joten on hyva aika lahtea osaksi massaa Australiaan. Saas nahda mita ihmiset tuumaavat, kun lasken hinnat Singaporen dollareissa, syon vain lusikalla, odotan etta wc huuhtelee itsensa,  ja ajattelen +25 asteen olevan vahan.

 

Parasta: Henkeasalpaavat maisemat.

Pahinta: Nukkuminen hyttysmyrkky kadessa, toinen silma auki.

 

Niin kirkasta vetta, etta vene nayttaa leijuvan ilmassa..



Luku 5: 再见 - zàijiàn

Kun on samassa paikassa monta kuukautta, tuntuu haikealta jattaa paikat ja ihmiset, mutta se on hinta joka kotiutumisesta taytyy maksaa. Lahtemista helpottivat odotus uusista seikkailuista, seka tunne, etta hyvastit eivat ole lopullisia. Singaporeen tullessani ahdistuin suuresta ihmismassasta, josta erotuin niin selvasti. Viikkojen jalkeen en enaa kiinnittanyt asiaan huomiota, ja tuntui jopa kotoisalta ja rentouttavalta kuulla puhuttavan kiinaa ymparillani. Aasialaisten keskella ollessani aloin ymmartaa yhtalaisyyksia skandinaavien, eurooppalaisten ja lansimaalaisten valilla.

Singaporelaisia voi kritisoida suorittamisesta ja meille suomalaisille tutusta jaykyydesta, mutta he ovat vilpittomia ja yhteisokeskeisia. Lansimaalainen egoistisuus on olematonta, ja perhetta ja perinteita kunnioitetaan. Raskas tyoelama ja vuodenaikojen puute ovat maan heikot kohdat, mutta kulttuurien sekoittuminen, turvallisuus ja loputtomat mahdollisuudet veivat sydameni.

Lahdin Aasiasta mukanani kiinankielisia sanontoja, huonolaatuisia vaatteita ja kasapain uusien ystavien yhteystietoja. Monet sanoivat lahtiessani ruokoilevansa puolestani, joten tasta eteenpain saan onnekkaasti suojelua myos Buddhalta ja hindujumalilta. 

 

Pahinta: Hyvastien jattaminen.
Parasta: Elinikaiset ystavat.

 

 

Luku 4: H.K

Rakastuin Hong Kongiin. Kaupungissa on paljon Singaporemaisia piirteita, mutta se on isompi, virheampi ja kiinalaisempi. Enpa olisi uskonut palelevani +23 asteessa mutta tuli sekin koettua. Kaupunki on tottakai likaisempi ja turvattomampi kuin Singapore, mutten tuntenut oloani uhatuksi vaikka matkustinkin yksin. Reissun ainoa varjopuoli oli majoitus, joka loistavaa sijaintia lukuunottamatta oli kaikkea muuta kuin kehuttava. Jos pitaisi listata asioita, joiden takia valitsisin toisen majatalon, niita olisivat: sairaalasanky, ei ikkunaa, ei lammitysta/ilmastointia, torakoita, hamahakkeja, ja rikkinainen lukko ovessa. Riittaako?

 

Victoria Peak

Mieleenpainuvan (vieressa istuva rouva piti koko matkan ajan toisessa kadessa oksennuspussia ja toisessa rannettani) lennon jalkeen saavuin lentokentalle ja paatin heti lahtea samalla saarella sijaitsevaa buddhalaista temppelia katsomaan. Huomattuani sinne vievan bussin juuri menneen, jain juttelemaan japanilaisen elakelaisporukan kanssa. Heidan Eurooppa-innostuksensa oli huipussaan, ja niinpa sain kutsun samaiselle temppelille vievaan japsibussiin. Siella sita sitten istuin etupenkilla mikki kadessa jakaen koko tietamykseni Euroopasta ja Suomesta. Kohokohtien (kuten yoton yo, ilmainen koulujarjestelma ja Marimekko) kohdilla mummot hurrasivat kilpaa ottaen samalla satoja kuvia kauniista vuoristomaisemista. Puoltatoista tuntia myohemmin saavuimme vihdoin perille, ja kymmenien arigato-huudahduksien jalkeen karistin seniorit valitsemalla haastavimman patikointireitin.

Kirjaimellisesti henkeasalpaavan vuoristoseikkailun lisaksi kavin hammentavan valimerimaisessa kalastajakylassa seka kukkulalla, josta naki koko Hong Kongin keskustan. Oli mielenkiintoista kokea ensin ihmisia, valoja ja aania taynna olevat kadut, ja seuraavana aamuna utuinen, autio miljoonakaupunki. Hauskoiksi muistoiksi reissusta jai nukkuminen lentokentan katolla sijaitsevassa auringonkukkapuistossa, ja keskustelu lautalla japanilaisen miehen kanssa, joka on tuonut Hong Kongiin ensimmaisen halpalentoyhtion. Kiitos hanelle.

Pahinta: paleleminen yolla .
Parasta: kts. edellinen.

Stanley Bay

Luku 3: KOTONA SINGAPORESSA

Uuden vuoden hossotykset ovat ohi ja elama jalleen arkista. Vihdoinkin.
Koko ajan opin uusia asioita kulttuurista ja ennen kaikkea itsestani, ei sita turhaan kehoteta ihmisia poistumaan mukavuusalueeltaan. Keskustelut ja kayttaytymismokat auttavat ymmartamaan paikallista elamaa, ja pakon edessa sita huomaa mukautuvansa melkein mihin vain. Viime viikolla suihkun katosta tippui lisko paalleni, toissa jouduin syomaan ankan sikion ja toivottaessani juhlavaelle pitkaa avio-onnea, tajusin valkoisissa vaatteissa juhlivien vieraiden viettavan hautajaisia. Monien naisten ongelma todella on painon lisaaminen, ja kampaamon ovella minut kaannytettiin toteamalla "hiuksesi ovat liian oudot". Ilmasto pilaa feikkikorut, ja niinpa minun on turha enaa teeskennella olevani rikas.

Tunnen oloni kotoisaksi, jonka todistaa turistien opastaminen ja Singaporesta puhuminen kotipaikkakuntana. Aidin vierailu teki hyvaa ja sain vihdoinkin purukumia ja kahvia! Harvoin sita hyppii ilosta nahtyaan Juhla Mokka -paketin..
Viime viikolla osallistuin Suomi-Seuran ja Suomi-koulun jarjestamaan koulutusiltaan, jossa aiheena oli suomen kielen opetus ja yllapitaminen ulkomailla asuttaessa. Tilaisuus oli mielenkiintoinen seka ammatillisesti etta suomalaisen identiteetin nakokulmasta. Oli hammentavaa huomata, etta ulkomailla kauan asuneiden suomalaisten puhe ei ollut enaa odotetun sujuvaa ja suomen kielen aantamykseen oli kehittynyt vieras aksentti.

Arab street. Huiviostoksissa aidin kanssa.

Toissa olo on entista vapaampaa ja luonnollisempaa kun on oppinut tuntemaan tyontekijat ja asiakkaat. Filippiinilaiset ovat aivan mahtavia tyyppeja ja asiakkaiden elamantarinat mielenkiintoista kuultavaa. Olen huomannut tyomoraalini olevan sama kuin palkallisissa tehtavissa ja organisaation ongelmien olevan samat kuin missa tahansa muuallakin. Kuten aikaisemmin totesin, ovat vammaispalvelut taalla vahvemmin osana jokapaivaista elamaa. Olen kuitenkin oppinut, etta nain on ollut vasta kymmenisen vuotta! Viela 2000-luvun alussa esteeton liikkuminen oli utopiaa, eika valtio antanut avustuksia tai tukia niita tarvitseville. Busseihin tai metroon ei saanut menna pyoratuolilla, joten itse maksettava taksi oli ainoa vaihtoehto.

Yhtena sunnuntai-aamuna paatin ottaa lautan Indonesiaan. Suolaisen laivamatkan jalkeen saavuin saarelle nimelta Batam, ja totesin heti alkuun olevani kaupungin ainoa lansimaalainen. Ihmiset parveilivat ymparillani ottaen valokuvia ja pysayttaen liikenteen. Ilmio oli kaukana imartelevuudesta ja paatin poistua maasta ennen pimean tuloa. Menin rahanvaihtoon ja sain 20 eurolla 251 630 rupiaan! Elama on Monopoli pelia vai miten se nyt menikaan.. Pakenin objektina olemista ostoskeskukseen ja ostin repun tayteen vaatteita. Kaikki oli kasittamattoman halpaa ja kerrankin tuntui hyvalta ostaa paitoja joissa luki "made in Indonesia".

Pahinta: Kun jatat yhden leivanmurun poydalle, on sen kimpussa 10 minuutin paasta 10 muurahaista.

Parasta: Systeemin hyvaksikayttaminen. Eurooppalaisena kaikki on helpompaa.